Veljet     Eilen ja tänään      Soittajasukua Sata-Hämeestä             Työssä    Juhlilla    Jutun juurta        

Ikaalisten harmonikkamiehet ja viulupelimannit – Jari Huhtasalo laulaa isänsä pelimannimestari Matti Huhtasalonsäestyksellä.

Ikaalislainen pelimannihenki

Ikaalisten kesän päätapahtuma  Sata - Häme Soi juhlat olivat myös osa perheemme ja sukumme kesäohjelmaa. Yksi juhlien esiintyjistä oli Ikaalisten omat kansanmusiikkiyhtyeet Ikaalisten harmonikkamiehet ja Ikaalisten viulupelimannit.  Ele - setäni ja Matti - isäni olivat vuoroin molemmat Ikaalisten Harmonikkamiesten johtajina.

Veljeksillä Elellä ja Matilla oli soittamisen suhteen kilpailumeininki. Välillä se sai vähän humoristisiakin piirteitä. Ele ja Matti asuivat naapureina ikänsä ja tekemisissä oltiin tavalla taikka toisella koko ajan.

Myös setäni Väinö oli mukana harmonikka-miehissä ja setäni Kosti viulupelimanneissa.  Kaikki sisarukset olivat musikaalisia ja soittivat jotakin instrumenttia. Useille sedilleni musiikki ei ollut enää pelkkä harrastus. Se oli toinen ammatti. Musiikki oli myös elämäntapa.

Esiintymisiä oli ympäriinsä. Erityisesti mieleeni on jäänyt Kaustisten kalliopaviljonki, jossa me Ikaalislaiset saimme esiintyä täydelle salille. Laulunlahjani oli huomioitu, ja mielelläni otin haasteen vastaan kun minua pyydettiin mukaan. Näin sain nuorena poikana kasvaa ilmapiirissä, jossa keskinäinen kilpailu ja keskinäinen ihailu kannustivat etsimään oman luovuuden rajoja.

klikkaa kuvaa vuosikymmenet kuluvat

 

Ikaalisten juhlilta on mieleeni jäänyt kultahippuna Kaustisten purpuripelimannien esiintyminen ja Konsta Jylhä, joka unohtumattomalla tavalla soitti itsensä nuoren pojan sydämeen. Vaienneen viulun tulkinta, kyynelten valuessa soittajan silmistä, ei unohdu koskaan. 

Perheellemme ja suvullemme merkittävä Ikaalislainen kulttuurihenkilö on Heikki Eränen, jonka myötävaikutuksella Ikaalislainen kulttuuri on kukoistanut

kaikki nämä vuodet. Sain tavata Heikin Ikaalisissa Sata-Häme soi – juhlien 30-vuotis juhlakonsertissa juhlijoiden joukossa.

Konsertti alkoi hiljaisella hetkellä, jonka jälkeen juhlakulkue lähti viemään kukkia poisnukkuneiden haudoille. Istuimme liikuttuneina. Vanhempien ja nuorempien pelimannien soitto soi kauniina. Ulkona jyrisi ja salamoi kuin vanhat pelimannit olisivat tervehtineet juhlayleisöä.

Yllä olevassa kuvassa olen toisella kymmenellä omieni keskellä.