Veljet Eilen ja tänään Soittajasukua Sata-Hämeestä Näytteitä eri projekteista Ikaalislainen pelimanniperinne Juttuja Seurakunnan työssä

Lukemattomat olivat ne häät ja iltamat, joissa veljekset esiintyivät. Ihmisten viihdyttäminen oli heidän toinen leipäpuunsa jo aivan nuoresta pojasta. Aikana, jolloin ei ollut suuressa määrin viihde-elektroniikkaa, kukoisti erilaisten iltamien suuri kirjo. Melkein joka kylän seurantaloilla järjestettiin erilaisia ohjelmallisia tuokioita ja tansseja, joilla kerättiin varoja kukoistavan yhdistystoiminnan rahoittamiseksi. Väkeä iltamissa noina vuosikymmeninä riitti. Myöhemmin monen seurantalon piha on nurmettunut eikä iltamia enää tässä ajassa järjestetä kuten ennen. Nyt ajan nuorilta vievät televisio, tiskijukat, pelikonsolit ja tietokoneet. Tanssipaikkojen määrä on murto-osa siitä mitä se oli aikoina, jolloin Huhtasalon veljekset saivat nuorina miehinä nostaa pelin polkupyörän tarakalle ja lähteä soittoreissuun. .

Kuvassa vasemmalla Ele Huhtasalo rumpalina Osmo Huhtasalo ja toisena hanuristina kuvassa oikealla Matti Huhtasalo. klikkaa kuvaa matka jatkuu Ikaalisissa järjestettiin kansaperinteen ilta, johon koottiin yhteen neljän pelimannin yhtye, jonka soitosta yleisö kovasti piti. Ikaalisten kansalaisopistoon perustettiin kansanmusiikin harmonikkapiiri. Näin syntyi Ikaalisten harmonikkamiehet, jonka johtajina Ele ja Matti Huhtasalo vuorollaan toimivat. Ikaalisista löytyi tuolloin omasta takaa yli sata pelimannia, joiden vaalima soittoperinne antoi tuolloin mahdollisuuden rakentaa tälle perinteelle rakentuvaa kulttuuritoimintaa mm. Sata-Häme soi juhlat.

70- luvulla virinnyt voimakas kansanmusiikin harrastus oli eräänlainen vastareaktio 60- luvun rautalankamusiikille. Jokaisella ajalla on muoti-ilmiönsä. Haitarinsoitanta on suomessa pitänyt pintansa ja suomen kansa rakastaa sen ääntä. Tosin enää se ei ole ainoa vaihtoehto vaan musiikissa on laaja kirjo tyylisuuntia valittavana. Aikanaan haitari oli se soitin, joka ilmensi sukupolven tuntoja ja jonka äänen siivittämänä suomalaiset nuoret etsivät ja löysivät itselleen elämänkumppanin. Niinpä tulivat usein vastatusten kylätiellä pappi ja pelimanni nuo kaksi suomalaisen elämänmenon ääripäätä. Pihamaalla suoritetun juhlallisen ja hartaan vihkimisen jälkeen juhlinta jatkui. Häävalssi, ja usein aikaiseen aamuun jatkuva tanssahtelu, nuorten ja vanhempien yhteinen karkelointi oli ja on edelleen oleellinen osa suomalaista elämänpiiriä. Myös päähän kihahtava sahti kuului ja kuuluu Ikaalislaiseen perinteeseen. Sen kanssa on kuitenkin oltava varovainen, sillä sahti ei ole mitään kotikaljaa vaan vie varomattomalta jalat alta. Joku tulee siitä hyvälle tuulelle ja joku huonolle. Siksi häissä oli myös omat rähinänsä.

seuraava