Enojani Voitto Palomäki ja Onni Palomäki ja isoisäni Toivo Palomäki

Automiehiä kaikki

Palomäen veljekset olivat automiehiä. Autot tulivat minullekin tutuksi lapsesta. Se oli myös yksi lapsen toive tulevasta ammatista. Naapurimme Erkki Nevantausta oli autoalan yrittäjä. Veljekset työskentelivät Erkin firmassa ja Länsilinjat Oy:ssä. Mummolan pihalla oli milloin kuorma, milloin linja-autoja. Ja Erkin pihassa seisoi, milloin eivät olleet ajossa kuorma-autoja. Ja missä oli autoja käytettävissä siellä saattoi nähdä valkohiuksisen pikkumiehen ratin takana täydessä menossa omilla mielikuvitusmatkoillaan, milloin matkustaja milloin tavaraliikenteessä. Oltiin automiehiä kaikki. Erkin vaimo Anna varoitteli miestään, kun autot olivat mäen päällä ja alla oli Kakkurilampi päästämästä nuorta miehenalkua ratin taa. "Ei poika koske kuin rattiin.

Ei tarvitse pelätä." Ja näinhän se pelasi. Olin hyvin tarkka siitä, että toimin leikeissäni niin kuin oli neuvottu. En ollut enää taitamaton vaan jo "mies". Erkki otti minua myös mukaan matkoillensa. Enkä minä pitkästynyt kun sai istua autossa ja välillä ratin takana.

Enoni Kalevi poikkesi usein kotonaan linja-autolla. Oli mieluisaa istahtaa ratin taa.

Linja-auton oven aukaisu ja sulkeminen kävi vivusta kääntämällä kun paine sulki tai avasi oven. Loppu hoitui mielikuvituksen voimalla. Monenlaiset matkustavaiset täyttivät noina lapsuuteni onnellisina aikoina autot. Peräpäähän lastattiin tavarat ja pois. Olin hyvin selvillä linja-auton kuljettajan työstä. Sen verran paljon sain enojeni työtä seurata jo lapsesta. Olivat he minulle myös ihailun kohde. Komea oli linja-auton kuljettajan puku ja päähine. Ja hieno rahastusreppu, lippukoneineen. Olivat ammattimiehiä. Automies oli ollut vaarini Toivo Palomäkikin. Yhdessä työkaverinsa Kuusiston kanssa olivat TVH:lla töissä. Tallit olivat lähistöllä, josta käsin lähdettiin tien auraukseen. Ehtiessä kävivät kuuntelemassa mummolan radiosta koko työväki Pekka Lipposen seikkailuja.