Naisia ympärillä

Pienellä pojalla on naisia ympärillään. Äiti, äidinäiti eli mummo, enojen ja setien vaimot. Naiset ovat niin toisenlaisia kuin miehet. Heillä on toiset askareet. Ulkoisestikin he ovat toisenlaisia. Heillä on heleämpi ääni ja soreampi muoto. Heillä on kaikki se, mitä lapsi tarvitsee. He ovat elämä itse.

Enoni vaimo Leena ja mummoni Martta ovat paljon hyörineet ympärilläni. Paras nukkumapaikka lapsena oli mummon poukku. Se tarkoitti mummon selän takana ja letistä kiinni pidellen. Mitään sen turvallisempaa paikkaa ei maailmassa ollut paitsi isän ja äidin välissä. Molemmista on muistijälkiä. Ja kun joskus nukuin koiranunia naisten välissä, jotka makailivat sängyllä ja juttelivat kylän miehistä puutuin keskusteluun ja totesin, että Kiilin Kaali on ainakin kiva kun sillä on trattorikin. Osasin siis jo varsin pienenä ottaa tällaisia perusteltuja kannanottoja.

Tai kun olin mummoni mukana naapurissa kylässä, jossa moitittiin erästä kyläläistä ja kun sattui, että moitittu henkilö tulikin yllättäen ovesta, niin totesin, etten tollasen ämmän kanssa halua samassa pöydässä istua. Mummoni hairasi minusta kiinni ja sitten mentiin pihalle ja kotiin saakka niin että nuppu tutisi. Naisilta sitä oppii elämän tosiasioita. Edessä päin on oltava kohtelias takana voi puhua totuuksia. Tähän asiaan en ole oikein koskaan oppinut vaikka elämän koulussa onkin ollut monia oppitunteja, jotka ovat opettaneet että näinhän laumassa toimitaan. "Puhuminen on hopiaa vaikeneminen kultaa" . Niin tai näin luonteeltani olen suora ja avoin sanoen edessä jos on jotakin sanomista.