Maailman halki                                             

Mummolani ja kodin välillä oli näköetäisyys.

Isä oli rakentanut talon isoisän antamalle maalle. Aluksi nuori pari asui lahjatontin naapurissa isän veljen Elen yläkerrassa.

Ele oli isäni vanhempi veli jo perheellinen mies. Minun synnyttyäni tulevan kotimme perustusta raudoitettiin. Näin elämä asettui Ikaalisten Kilvakkalan kylään. Päivät isä oli työssä ja illat venyen aamuyöhönkin rakennettiin omaa tupaa. Autoin rakennustöissä parhaani mukaan pahaa tehden. Olohuoneen huokoisista kattolevyistä onnistuin pilaamaan joitakuita kun keksin niitä puhkoa sukkapuikoilla. Levyt oli äskettäin tuotu mutta ennen kuin ne saatiin paikoilleen ehdin pahantekoon.

Sukkapuikkoa tarvitsin yleensä orkesterin johtamiseen, joka oli mielileikkini. Nyt olin keksinyt puikoille muuta käyttöä. Olohuone oli oma maailmansa, jossa ajelin myös autoa. Autona oli pieni punainen tuoli, jonka olin saanut. Lykin sitä olohuoneen lattiaa pitkin edestakaisin niin, että tuolin jalat kuluivat vinoiksi.

Äitini katseli ikkunasta kun ylitin avaran lumisen maailman ihan yksin. Pienet askelet veivät reippaasti mummon hoteisiin. Mummolla oli ulkosauna, jossa viikoittain saunottiin. Mummon sauna oli siksi niin hyvä kun sen parven penkit olivat matalat. Löyly oli pehmeää ja kiuas kihisi kauan vedestä. Vaarin tekemät pienet vihdat sopivat käteen hyvin. Oli lokoisa olo kun kylpytakki lämpeni saunan naulassa ja sain sen melkein kuumana päälleni, niin että hyvin tarkenin juosta se päälläni mummon tuvan lämpimään.