Eletään vuotta 1953. "On se tuo Palomäen Marita vähän leuhka, ei sitä saatille pääse. No ei sitä tiedä onko se niin leuhka." " Lyödään pieni veto ja saatan sen kotipihaan. "Veto lyötiin nuorten miesten kesken ja niin isä Matti saatteli äitini ensi kerran Palomäen pihamaalle saakka. Ei äiti tästä vedonlyönnistä mitään tiennyt ja olisiko saanut tietääkään ellei Matille olisi käynyt niin kuin nuorille miehille joskus käy, ettei kysymys ollutkaan enää vedonlyönnistä.

Tytöt olivat pyörällä tulossa Vauhdin lavalta kun Matti lyöttäytyi seuraan. Matti ei ollut sinä lauantaina soittamassa kuten usein, kun tytöt tulivat kankaalle niin kuin Kilvakkalan keskustaa kutsuttiin. Äidin mukaan isä oli niin hauskan näköinen. "Sillä oli ihanat valkoiset hampaat kuin helmet, kauniit huulet, ihana iho, joka tuoksui hyvälle. Aina niin siisti." Isässä ei ollut mitään vastenmielistä. Kuulostaa rakastuneen naisen kuvaukselta omasta mielitietystään.

Sitten heitettiin tikkaa. Isä oli muuttanut veljensä Elen talon yläkertaan, josta oli näkymät Palomäen pihaan. Kun Palomäen veljet ja Marita ilmestyivät pihaan tikkaa heittämään kas kummaa siihen ilmestyi isänikin. Siten se syveni se rakkaus. Äitini kertoo lähteneensä Orivedellekin, että olisi pakoon päässyt. "Mutta aina vaan tavattiin ja lähdin mukaan keikoillekin. Taksilla mentiin ja tultiin yömyöhään" Kihlat ostettiin 31.12.1954, jota juhlistettiin kirkkaanvihreällä kihlajaispuvulla.

Hääpuvun teki Nevantaustan Anna, jolla oli ompelimo. Puuvillapitsiä ja tylliröyhelöitä. Morsiamen mitat olivat paino 47 kg, vyötärö 56 cm rinnanympärys 88 cm ja lantio 90 cm. Morsiuskimpussa oli hajuherneitä ja pikkuruusuja. Kirkkoherra Valanne oli vihkipappi. Vihkiminen tapahtui Ikaalisten kirkossa lauantaina 25.8.1956 iltapäivällä klo 16.00, jonka jälkeen oli hääjuhla Kilvakkalan työväentalolla. Kirkko oli lähes täynnä ja häävieraita työväentalolla kahden ja kolmensadan välillä. Juhlat kestivät aamukuuteen.