Tuntoja Kakkurilammen rannalta

Isäni ja minä Ikaalisten Kilvakkalan kylän koti-rannassa. Eletään kesää 1959 ja vuosia on koossa yksi ja päiviä päälle. Askel hoipertelee ja pystyssä pysyn juuri ja juuri kun isä kannattelee. Villainen peitto on levitetty maahan. Se tuoksuu mukavalle ja on lämmin suorastaan kuumottaa jalkojen alla. Isän ote on tukeva. Naurattaa. Kun katson yllä olevaa kuvaa tunnen todella peiton tuoksun. Tuoksu tulee kaukaa. Samoin tunnen peiton lämpimän pehmeän karheuden. Kuva on mustavalkoinen mutta muistan, että peitto oli vihreä ja harmaa. Rannassa oli sudenkorentoja vaikka niitä ei kuvassa näy. Jännittäviä pieniä helikoptereita taittuvine pyrstöineen. Ranta oli puille hyvä kasvu-paikka, missä riitti kosteutta. Puiden alla kasvoi vihreälehtisiä kirpeitä lehtiä, joita vanhemmalla iällä maisteltiin. Kakkurilampi oli syvä ja täynnä mutaa ja iilimatoja. Mustien juotikkaiden koti.