Isän ja äidin kanssa vuonna 1963

Isän ja äidin poika

Komea perhe. Tämä oli sitä aikaa, jolloin omistin isän ja äidin vielä kokonaan. Mutta toisaalta minulta puuttui jotakin. Minulla ei vielä ollut sisaruksia. Sekä äidilläni ja isälläni molemmilla oli useita sisaruksia. Setiä ja enoja minulta ei puuttunut. Sukua riitti. Serkkuja oli lukuisia naapurin pensasaidan takana, ja kaikki ne pikkuserkut. Kilvakkalan kylä Ikaalisissa oli täynnä sukulaisia. Ja ketkä eivät olleet sukua olivat muuten tuttuja. Yhteisössä tunnettiin kaikki ja kaikilla oli oma lokeronsa.

Kyllä minulla on komeat vaatteet. Olen melkein kuin isä, vain vähän pienempi. Olen mies. Pieni mies. Äiti on niin kaunis. Ihan kuin missi. Äiti rakasti vaatteita. Vaatteet olivat tulleet läheisiksi hänelle jo lapsesta. Martta - mummo elätti itsensä yrittäjänä. Lukuisat olivat ne morsiamet, jotka saivat hääpukunsa Palomäen Martan kammarissa, joka toimi ompelimona. Mummoni oli oppinut ammattiin tätinsä kautta, jonka luona hän oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Tuusulassa.

Äitini oli kasvanut kankaitten keskellä. Talossa oli palvelija, joka hoiti lapsia sillä aikaa kun kammarin puolella pruuvattiin eli sovitettiin vaatteita. Auttamassa oli myös kylän. tyttöjä, jotka olivat opissa. Talossa kävi aika vilinä, kun väkeä kulki edestakaisin.