Vasemmalla kuvassa on enoni kersantti Onni Elias Palomäki. On Onnin elämän kahdeskymmenes kesä.

Hyvin suoritettu varusmiespalvelus on takana ja Onni on ryhtynyt sotilasuralle. Nuori mies on löytänyt rakkauden. Saan vierailla mukanaan nuorikon luona ja silmäillä ihmisen onnea. Onnin käsi lepää äitinsä Marttan olkapäällä. Kauno katselee sisarensa poikaa Jaria, joka on tyytyväisenä äskettäin saamansa upean kiiltävän sinisen polkupyörän päällä. Pyörän nimi on Luxus.

Onni oli ensimmäinen menetykseni.  21-vuotiaana hän pääsi Luojansa luo. Mummo aina sanoi, että päässyt kuollut vuorostansa. Onnin kuolema oli minulle vaikea asia hyväksyä. Odotin häntä pitkään takaisin tulevaksi mutta ei hän tullut ja vähitellen hyväksyin tapahtuneen.

Muistan usein rukoilleeni, että saisin pitää mummon aikuisikään. Mummon jättäessä tämän maan 96-vuotiaana olin neljäkymmentäkolmevuotias . Jumala kuuli pienen pojan rukouksen.